Ihan uskomatonta 17 viikkoa Espanjassa takana….lopputulos = En halua Suomeen!
Muistan vielä syyskuun kun laskin viikkoja kotiinpaluuseen. Nyt lasken tunteja, ettei tartteis lähtee pois täältä.
Suomeen paluu tuntuu kuitenkin tavallaan tosi ihanalta. Näkee ystävät, kaverit, perheen ja sukulaiset, mutta luulen että muutamien viikkojen jälkeen haluaa takaisin tänne. On täällä ollut sen verran mahtavaa!
Tämä Espanjan harjoittelu on ollut niin monipuolinen kaiken muukin kuin harjoittelun osalta. On nähnyt toista kulttuuria, tutustunut uusiin ihmisiin, nähnyt useita kaupunkeja ja vaikka mitä. Niinpä ajattelinkin kirjoittaa tähän viimeiseen blogi -kirjoitukseen ihan yleisesti fiiliksistä ja ajasta täällä.
Paikalliset täällä on ihan mukavaa porukkaa, varsinkin miehet. Naisiin/tyttöihin ei ole paljon tullut tutustuttua, koska he ovat niin mustasukkaisia. Ylipäätään espanjalaisten naisten kanssa ystävystyminen vie aikaa, eikä tosiaan ole helppo päästä kaveriporukan sisälle. Harvoin saa niitä iloisia katseita. Toki rannikolla meininki on paljon suvaitsevampaa, koska ulkomaalaisia alueella on niin paljon enemmän kuin sisämaassa. Hyviä miespuoleisia espanjalaisia kavereita oon saanu muutaman, ja koska alueella on niin paljon suomalaisia, on myös monista suomalaisista saanut hyviä kavereita.
Vapaa-aikaani oon viettäny kavereiden kanssa sekä ihan muuten vaan oleskellen. Oon myös jonkin verran matkustanut eri kaupunkeihin, rannikolla ja sisämaassa. Espanjan kursseilla kävin loppuajasta kerran viikossa. Vieraankielen opiskelu on tuntunut haastavalta, mutta myös mukavalta. Enemmän vaan pitäisi uskaltaa puhua. Englannin kielellä on rannikolla pärjännyt hyvin. Toisinaan ei kuitenkaan ymmärretä, silloin vähästäkin espanjan osaamisesta on hyötyä. Muissa espanjalaisissa kaupungeissa käytyäni huomasin kyllä hyvin, ettei pärjääminen ilman espanjankieltä ole läheskään itsestään selvyys. Ne ei vaan yksinkertaisesti sisämaassa osaa englantia.
Asumisjärjestelyt sovimme jo Suomessa Nooran kanssa kun tiesimme, että pääsimme molemmat samaan kaupunkiin. Asuttiin harjoittelu samassa kämpässä, jonka vuokrasimme espanjalaiselta pariskunnalta.
Asuminen kaverin kanssa oli kiva juttu, koska alkuvaiheessa koti-ikävä oli jokseenkin suuri, enkä tuntenut alueelta ketään. Iltaisin oli seuraa ja tutustui helpommin uusiin ihmisiin, koska Nooralla oli Fuengirolassa jo ennestään useita kavereita. Mikä parasta nyt mullakin on kasa uusia mahtavia kavereita, ihan huippua !
Täytyy sanoa, että varmaan nopein syksy koko elämäni aikana. Niin paljon ihania ja hyviä muistoja, joista en vaihtaisi hetkeäkään. Työskentely ulkomailla oli mahtavaa ja erityisesti kynnys ulkomaille lähtöön pieneni niin paljon. Rohkeus ja itsevarmuus kasvoivat huimasti. Enää ei tarvitse miettiä ulkomaille lähdön ”pelottavuutta”, vaikka ainahan se varmasti jännittää lähteä, kun koskaan ei tiedä mitä vastassa on.
Hetket täällä on ollu parhaita ja tiedän että joskus tuun vielä takaisin, ainakin käymään ;)
Adios España, Hola Finlandia!
Laura
