Tänään tasan kuukausi Espanjassa! Aika menee ihan siivillä. Jos 30 päivää voi mennä näin nopeasti, niin miten nopeasti 4 ja puoli kuukautta täällä menee? = liian nopeasti!
Saavuin siis Malagan kentälle 15. elokuuta 2010 noin kello 21.15 espanjan aikaa, lennon hieman myöhästyessä. Noora oli antanut minulle ohjeet miten pääsen kentältä junalla Fuengirolaan. Hyvistä ohjeista huolimatta voin ihan rohkeasti myöntää että junan löytäminen olisi kestänyt hieman kauemmin, ellen olisi tutustunut kentällä kahteen mukavaan suomalaiseen tyttöön, jotka tulivat lomailemaan Fuengirolaan. Molempien perheillä oli loma-asunnot täällä ja tytöt olivat käyneet kaupungissa useasti sekä asuneet kaupungissa nuorempina. Siis suur kiitos tytöille! Matka taittui paljon nopeammin ja alku jännitys hävisi heti kun tiesi, että on sellaisessa seurassa, ettei voi eksyä.
Kerkesimme viimeiseen Fuengirolaan menevään junaan, mikä oli onni. Taksin hinnaksi olisi kuitenkin tullut yli kymmenkertainen summa. Renfe eli paikallinen junayhtiö on nimittäin todella halpa. 30km matkan eli Malaga- Fuengirola hinnaksi tulee vain 2,50 e. Ja mikä mukavinta paikalliseen tunnelmaan pääsi käsiksi heti junaan astuttua. Suomessa junassa kaikki istuvat hiljaa ja katselevat ikkunasta ulos tai vaihtoehtoisesti seinää, lattiaa, penkkiä niin ettei vaan katse kenenkään kanssa voi kohdata. Täällä meininki on vähän toinen. Huudellaan avoimesti ja vanhat miehet jopa pistivät sunnuntai -illan kunniaksi joukolla lauluksi. ÄÄNTÄ SIIIS KÄYTETÄÄN! ;)
Vihdoin viimein pitkän matkustuspäivän jälkeen pääsin perille Los Bolichesin asemalle. Johon Noora tuli minua vastaan. Ensimmäisen yön vietimme Nooran kaverin luona.
Seuraava päivä toin tullessaan asunnon ja ison sellaisen. Teimme vuokrasopimuksen asuntoon, jossa neliöitä on ihan kiitettävästi. Voisin mennä veikkaamaan, että ehkä jopa 100m². Kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa, hyvänkokoinen keittiö, mukava parveke ja iso olohuone ruokailutiloineen. Tilaa on nyt kyllä kavereille ja sukulaisille, että kaikki vaan käymään :)
Espanjaan kotiutuminen kesti itselläni noin kuukauden verran. Varsinkin kun en ollut aiemmin koskaan käynyt muualla Espanjassa Kanariansaaria lukuun ottamatta. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin tarkoituksella varannut lomailuun ja kaupunkiin tutustumiseen. Pystyin pitämään lomaa, koska koulu myönsi 10 työpäivää harjoittelusta pois, jos oli työskennellyt kesän matkailualan yrityksessä. Minulle kertyi mukavasti juuri kaksi viikkoa, ja kun muut aloittivat jo työt aloitin lomani. :) Kaksi viikkoa täyttä rentoutumista ja kaupunkiin tutustumista, oli kieltämättä ihanaa. Aurinkoa riitti ja ilmat olivat todella lämpimät. Yksin aika olisi tuntunut liian pitkälle, mutta ystävystyin toisen lentokentällä tapaamani tytön kanssa niin hyvin, että kaksi viikkoa täällä meni ihan siivillä.
Sohail -linna
Kaiken kaikkiaan alun ”kulttuurishokki” oli kuitenkin verrattain pieni. Tottakai monet asiat olivat eritavalla. Oli totuttava siihen, että kaikki ei toimi ihan sillä sekunnilla kun itse haluaisi. Sanonta manana manana, eli suomeksi huomenna huomenna/ myöhemmin myöhemmin, pitää täällä aika hyvin paikkansa. Millään ei ole niin kiire. No ensimmäisen viikon jälkeen totesin, että tämä on minun maa. Kaveriporukasta olen aina viimeisenä valmiina ja muut saavat odottaa. Ei yhtään hyvä tapa, mutta täällä siitä ei ole niin haittaa. ;)
Ps. Postauksen piti ilmestyä jo pari viikkoa sitten, mutta itse blogi ei ollut tuolloin vielä valmis niin tulee hieman jäljessä, espanjalaiseen tapaan. Ylläri pylläri ! ;)
Nyt Rannalle ! Adios amigos !
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti